Facebook privacy menu

Sosiaalinen media on uhka yksityisyydelle, kirkuvat otsikot. Taas. Kauhistelu, pelottelu ja uhkakuvien maalaaminen onkin oiva tapa houkuttaa lukijoita ja kerätä klikkauksia. Ja tottahan ne ovat: sosiaalinen media kun ei ole yksityistä, vaan määritelmällisesti julkista.

Verkko on tehokkain kuviteltavissa oleva megafoni, jota kuka tahansa meistä pääsee käyttämään. Kannattaa miettiä, mitä siihen huutaa. Yksityiseksi tai pienelle piirille tarkoitetun materiaalin paikka ei ole yhteisöllisen median palveluissa. Omia, perheen tai työpaikan salaisuuksia ei pidä paljastaa, ja kritiikin sävyn kanssa on syytä olla tarkkana.

Facebook, Twitter, Google+ ja muut verkkomaailman toimijat eivät nimittäin tarjoile meille maksuttomia palveluitaan huvikseen. Ne keräävät meistä mahdollisimman paljon tietoa, jotta ne voivat tarjota mainostajille tarkkaan rajattuja kohderyhmiä. Tästä syystä palveluiden käyttölogiikkaan on rakennettu täydellisen avoimuuden tavoite: kaikki on julkista, ellei käyttäjä erikseen toisin valitse.

Viimeiseen asti yksityisyyttään vaalivalle sosiaalinen media sopii huonosti. Samaan aikaan pärjääminen ja eteneminen työelämässä vaatii yhä useammalla alalla läsnäoloa verkossa. Onko ihminen tosiasiassa ammattilainen, ellei hän ole valmis esiintymään ammattilaisena, osallistumaan alansa verkostoihin ja assosioitumaan työnantajaansa?

Organisaatiot etsivät ja tarvitsevat työntekijöitä, jotka pystyvät uskottavasti edustamaan yritystä ja sen arvoja paitsi tosielämän tilaisuuksissa, myös sosiaalisen median alustoilla. Mukanaolo vähintäänkin Linkedinin kaltaisilla ammatillisilla foorumeilla on välttämätöntä. Verkostot ovat valuuttaa sekä organisaatioille että ammattilaisille itselleen.

Oman verkkoprofiilin rakentaminen, suhteiden avaaminen ja keskustelujen käyminen edellyttää, että jokin pala itsestä on pakko avata. Tämä on tärkeä miettimisen paikka.

Perinteiseen maailmaan tottuneille luontevin ratkaisu on luoda hyvin asiallinen profiili, valita sliipattu kuva ja pysyä tiukasti ammatillisissa aiheissa. Mutta. Small talk on merkittävä osa inhimillistä kanssakäymistä paitsi kasvotusten, myös verkossa.

Jos työtä varten luotu verkkoprofiili on kivikova, kliinisen kylmä, tiukan asiallinen ja kiiltäväksi optimoitu, kuka sellaisen kanssa haluaa jutustella? Jos taas sosiaalisen median palveluista välittyy kuva kokonaisesta ihmisestä, joka on kiinnostunut monenlaisista asioista, vaihtaa välillä vapaalle ja osaa myös viljellä huumoria, kiinnostavuus nousee aivan toisiin sfääreihin.

Julkisuudessa esiintyminen on joka tapauksessa niin sanotun korotetun persoonan aluetta: Jokainen meistä voi itse päättää mitä puoliaan korostaa ja mitä jättää pimentoon. YleX-radiokanavan yhteisömanageri Sippo eli Mika Tolvanen kuvaili termiä erinomaisesti viime kevään kirjamessuilla kuvatussa videossa (alkaen kohdasta 9.10), haastattelijana Löydy – Brändää itsesi verkossa -kirjan toinen kirjoittaja Tuija Aalto. Kannattaa katsoa.

Jotta omasta profiilistaan pysyy kärryillä, omaa nimeä kannattaa ajoittain googlata. Jos tulos on vaisu, vino tai muuten huono, ratkaisu on profiilia haluttuun suuntaan vievä aktiivisuus. Jos tulos muistuttaa kiiltokuvaa, kannattaa kliinisyyden astetta miettiä: täydellisyys on epäilyttävää, rosoisuus kiinnostavaa.

Muutokset ovat riskin paikka. Kun on aina tehty näin, miten pärjätään, kun pitäisikin tehdä noin?

Muutosvastarinta on syvästi inhimillistä. Ankaraa vastustusta ja kritiikkiä ovat kohdanneet esimerkiksi vesijohto, sähkö, puhelin ja tietokone.

Uuden kieltäminen on vakaumuksellista, mutta aikaan sidottua. Minähän en tietokoneeseen koske -yhteisön tilalle noussut Minähän en kännykkää käytä -ryhmä on jo lähes kokonaan korvautunut Minähän en Facebookiin liity -liikkeellä.

Omien valintojen ja näkemysten siunauksellisuutta perustelevilla viesteillä on taipumus suodattua esiin suurestakin tulvasta. Jos painaisin asiani musteella paperille, olisin varmasti sitä mieltä, että verkko on täynnä huhuja ja huijareita. Jos myisin mainontaa televisioon, todistelisin, että siellä ne massat istuvat, silmät tapittaen, sohvillaan.

Näistä lähtökohdista ei ole suuren suuri ihme, että perinteinen media uutisoi laajalti tutkimusyhtiö Gartnerin hiljattain julkaiseman tiedotteenGartner Survey Highlights Consumer Fatigue with Social Media. Useimmat löysivät otsikkoaiheen suoristamalla mutkia kohdasta some users in certain segments are showing social media fatigue. Harvempi keskittyi kohtaan Overall, our survey underlined respondents’ continued enthusiasm for social media.

Me uskomme, että sosiaalisen median nousun taustalla oleva kulttuurimuutos on vahvasti käynnissä. Kyse ei ole mistään yksittäisestä palvelusta, vaan tavasta hakea ja jakaa tietoa, tutustua ja pitää yhteyttä, vaikuttaa ja vaikuttua. Yhä useampi meistä lakkaa olemasta passiivinen vastaanottaja, joka kuuntelee vain auktorisoiduiksi julistautuneita lähettäjiä.

Kun tavoitteena on vaikuttaminen, on syytä olla siellä, missä vaikuttaminen tapahtuu. Mihinkään yhteen kanavaan ei kannata takertua niin tiukasti, että se sulkee silmät muilta tai hidastaa siirtymistä uuteen.

Jonakin päivänä sanomalehtiä ei enää ole. Jonakin päivänä Facebookia ei enää ole. Uusia kanavia syntyy vanhojen tilalle ja rinnalle. Tärkeintä on silti aina suhde: Se joka osaa avata, rakentaa ja kehittää suhteita, pärjää kaikissa kanavissa.

Foursquare Badges Collected by Juha Frey

Suhteen synty on sarja siirtoja. Välillä on parempi toimia, välillä odottaa hetki. Liika innokkuus on pahasta, pitkä hiljaisuus taas tyrmäävää. Kuulostaako peliltä? Sitähän se. Taitolaji, jota pelataan tunteella.

Peleistä puhutaan nyt paljon, eikä syyttä: suomalaisella peliteollisuudella menee kovaa. Mutta pelillisyys ja pelimekaniikka koskettavat lukuisia muita alueita kuin vain pelejä. Itse asiassa, ne koskettavat lähes kaikkea.

Sosiaalisen median parhaat sovellukset ovat pelimekaniikan taidonnäytteitä, ja sosiaalisen median nousu pitkälti pelillisyyden ansiota. Tavoitteena on käyttäjien koukuttaminen palaamaan sovellukseen mahdollisimman usein, hyödyntämään eri toimintoja mahdollisimman monipuolisesti ja kertomaan tekemisistään mahdollisimman monille.

Pelimekaniikan tehokas hyödyntäminen näkyy Facebookin kaltaisissa viraalisti leviävissä ilmiöissä, vielä selkeämmin Facebookin sisällä toimivissa yhteisöllisissä peleissä. Taidokas toteutus on myös Foursquare, jossa kilpaillaan sekä aktiivisuuspisteistä, lojaliteetin tuomista pormestari-statuksista että yllä kuvassa näkyvistä badge-palkinnoista.

Yksi pelillisyyden innokkaimmista ja kiinnostavimmista evankelistoista on yhdysvaltalainen Seth Priebatsch, jonka viime maaliskuun SXSWi-tapahtumassa pitämä keynote Game Layer kannattaa katsoa. Älä anna yltiömäisen Chief Ninja -tittelin ja aina silmillä tai otsalla olevien oranssien aurinkolasien hämätä: sisältö on timanttia.

Sethin mielenkiintoisin esimerkki oli koulu. Hänen mukaansa koulu on peli, joka on rikki. Arvosanajärjestelmä on korvannut todelliset palkinnot (uuden oppimisen) keinotekoisilla palkinnoilla (arvosanoilla), joiden vuoksi oppilas saattaa joutua entistä alemmalle tasolle (arvosanat laskevat), vaikka hän todellisuudessa on entistä korkeammalla tasolla (oppinut uutta edelliseen arvosanaan verrattuna). Tässä on hänen mukaansa oppilaiden motivaatio-ongelmien syy.

Johtamisen, markkinoinnin ja viestinnän näkökulmasta motivaatio on aina avaintekijä. Menestyminen edellyttää ymmärrystä paitsi omasta toiminnasta ja tavoitteista, myös toisten toiminnasta ja tavoitteista. Blogauksessa Gamification is hot. So how gamified are you? esittelen Strategic Synergy -konsulttiyrityksen tekemän kaavion, joka yhdistää motivaatiotekijät, pelimekaniikan keinot ja persoonallisuustyypit. Siitä on hyvä aloittaa.

Linkit ovat verkkosisällön merkityksen mittari ja vaikutusvallan luoja. Linkit toimivat vaihdannan välineenä suoraan keskenään, niitä ostetaan ja myydään rahalla, niitä lasketaan ja niistä kilpaillaan.

Mitä enemmän johonkin tiettyyn verkkosisältöön viittaavia linkkejä on luotu muualle verkkoon, sitä arvokkaampana sisältöä pidetään. Ja toisin päin: ellei verkkoon luotuun sisältöön johda linkkejä mistään, sen luomiseen käytetty aika on hukkaan heitettyä. Käy kuin Sulo Vilénin huoltoasemalle.

Linkkien määrällä on suuri vaikutus esimerkiksi sijoitukseen Googlen hakutuloksissa, samoin kuin muissa hakukoneissa. Ne ovat keskeinen elementti myös blogien luotettavuutta ja vaikutusvaltaa mittaavissa Technoratin arvosanoissa.

Vaikuttaminen verkossa edellyttää siis linkkejä.

Esimerkiksi organisaation yhteisöllisen median kotipesäksi rakennettu yritysblogi vakuuttaa haluttuja kohderyhmiä vain, jos he löytävät sen. Mitä enemmän linkkejä sisältöön johtaa, sitä todennäköisemmin sinne päädytään, joko hakukoneista tai muualta verkosta.

Sosiaalisen median palvelut ovat erinomainen ja tehokas keino jakaa linkkejä ja yritysblogiin johtavia sisältöpaloja laajalti ympäri verkkoa. Linkit ovat siitä erikoinen valuutta, ettei niiden käyttö ole koskaan nollasummapeliä: hyvää voi jakaa ilman pelkoa ehtymisestä.

Prosessi on yksinkertainen: Tuotetaan uutta kiinnostavaa sisältöä. Välitetään otsikko tai ote sisällöstä linkin kera päivityksenä sosiaaliseen mediaan organisaation nimissä. Jaetaan päivityksiä uudelleen henkilökohtaisina päivityksinä, mieluiten lisättynä personoiduilla kommenteilla.

Jos sisältö on riittävän hyvää, päivitykset ja linkit jatkavat leviämistä. Kiittämällä linkkiä edelleen jakaneita ja vastaamalla linkkiin liittyviin kysymyksiin ja kommentteihin julkisesti voi samalla luontevasti toistaa linkin. Yritysblogiin saadut kommentit ja vastaukset voi myös jakaa uudelleen, luonnollisesti linkkien kera.

On tärkeää huomata, etteivät linkit ole yksisuuntaista valuuttaa. Jos haluat sidosryhmien jakavan ja linkittävän luomaasi sisältöä, tee samoin heille. Älä toimi tyhjiössä. Hyvä blogaus, tweet tai tilapäivitys voi syntyä yhtä lailla omasta oivalluksesta kuin toisen oivalluksen jakamisesta ja kommentoinnista. Verkossa jakaminen on arvostusta.

You scratch my back, I’ll scratch yours.

Marshall McLuhan painotti, että media on viesti. Suhdetoiminnan renessanssin myötä myös viestijä on viesti. Nimettömien, kasvottomien ja persoonattomien markkinointiviestinnän toimijoiden aika on ohi.

Suhteet syntyvät ja vahvistuvat läsnäolon kautta. Kiinnostuksen osoittaminen osallistumalla ja näkyviä jälkiä jättämällä on investointi, joka kerryttää sosiaalista pääomaa. Talletuksen saa takaisin ennemmin tai myöhemmin: suhteiden kautta syntyy avauksia, joista olisi muuten jäänyt paitsi.

Viestin lähettäjän nimellä, kuvalla, persoonalla ja verkostolla on yhä suurempi merkitys viestin huomioarvoon, uskottavuuteen ja vaikuttavuuteen. Seurauksena markkinoinnin ja viestinnän ammattilaiset siirtyvät takahuoneista etulinjaan. Suhteiden luomisesta ja kehittämisestä tulee tunnustettu osa työn tekemisestä.

Etulinjan suhdetoiminta on vuorovaikutusta, joka edellyttää halua verkostoitua. Kiinnostavien tahojen aktiivinen etsiminen, jatkuva kuuntelu ja pyrkimys vastavuoroiseen viestintään ovat tärkeä osa menestystä – oli tavoitteena näkyvyys perinteisessä mediassa, digitaalinen jalanjälki verkossa tai kasvava vaikutuspiiri sosiaalisessa mediassa.

Uuden ajan markkinointiviestinnän ammattilaisille on kysyntää. Itse asiassa, yrityksemme Netprofile mieluusti palkkaa pari. Kiinnostuitko? Klikkaa itsesi osoitteeseen netprofile.fi/rekry, lue lisää ja anna kuulua itsestäsi!

Netprofile: uusi työpaikka viestinnän ja sosiaalisen median osaajalle

Sosiaalinen media on tosielämän jatke. Keskustelut verkossa rakentuvat luontevasti sille, mitä kasvotusten on jo jaettu ja mille on jo yhdessä naurettu. Ja toisin päin.

Sosiaalisen median ansiosta – tai syystä, perspektiivistä riippuen – yhä harvempi tapahtuma rajoittuu paikan päälle. Oli tilaisuus mikä tahansa, lähes aina paikalla on henkilöitä, jotka julkaisevat kuulemaansa ja näkemäänsä yhteisöllisen median palveluissa.

Esimerkiksi seminaarien sisällön välittäminen teksteinä, kuvina ja videoina suoraan paikan päältä onnistuu helposti vaikka kännykällä. Näin myös tapahtuu, halusi järjestäjä tai ei, ellei tilaisuuksia erikseen ilmoiteta salaisiksi tai luottamuksellisiksi.

Kuluttajalähtöisen taltioimisen ja julkaisemisen yksiselitteinen kieltäminen ja estäminen on yhä vaikeampi toteuttaa – ja useimmissa tapauksissa avoimuudella voittaa enemmän. Tapahtumajärjestäjien onkin korkea aika miettiä, miten yleisön halu ja kyky osallistua sisällöntuotantoon sosiaalisessa valjastetaan rakentavasti mukaan.

Esimerkiksi Twitter on valmis ja ketterä jakeluverkko, jossa sana kiirii nopeasti. Kiinnostavaa sisältöä jaetaan hanakasti eteenpäin. Verkon ansiosta tapahtumat voivat saavuttaa dramaattisesti suuremman yleisön kuin aiemmin oli mahdollista. Miksi hukata tällainen potentiaali?

Hyvin tuettuna sosiaalinen media toimii ennakkoon markkinoinnin tehostajana, tapahtuman aikana sisällön rikastajana ja levittäjänä, ja jälkikäteen katsottuna muistiinpanoina, palautteena ja kontaktiverkostona. Lopputuloksena syntyy sekä näkyvyyttä että suhteita: sosiaalinen media yhdistää ja sitouttaa samoista aiheista kiinnostuneita osallistujia sekä toisiinsa että tapahtumanjärjestäjään.

Yhteisöllisesti toteutettuun raportointiin voi osallistua yhtä aikaa lukuisia osallistujia ja järjestäjän edustajia. Kommenttien, kysymysten ja edelleen välittämisen kautta mukaan tulee myös ulkopuolisia. Tällaisen joukkotuottamisen ja etäosallistumisen edellytykset paranevat koko ajan palvelujen kehittyessä: yhä useampia tapahtumia voi seurata myös live stream -lähetyksinä tietokoneen ruudulta.

Mitä onnistuminen vaatii? Ainakin tapahtumasivun verkkoon, Facebook-tapahtumakutsun, Twitter-hashtagin ja Foursquare-avauksen, ja luonnollisesti jatkuvan päivittämisen ennen tapahtumaa, sen aikana ja jälkeen. Jatkuvasti syntyviä uusia palveluita on myös hyvä pitää silmällä: esimerkiksi Ditto on hyvä tapa muistuttaa, että nyt on oikea hetki suunnata paikalle. Tarkempia vinkkejä löydät Influence Uncovered –blogissa julkaistusta englanninkielisestä tekstistä Extend your event in the social web.

Ääriesimerkkinä toimii esimerkiksi maailman suurin vuosittainen vuorovaikutteisen median ja digitaalisen markkinoinnin tapahtuma South By Southwest Interactive (SXSWi), joka järjestetään 11.–17. maaliskuuta Austinissa, Texasissa. Kokemuksia ja mietteitä paikan päältä voit seurata esimerkiksi näistä linkeistä:

Juha Freyn Twitter-päivitykset
Juha Freyn Flickr-kuvat
Influence Uncovered –blogi
SXSWi-virta Twitterissä
SXSW-virta Twitterissä

Jokaisella on oikeus nauttia luonnosta ja hyödyntää sitä riippumatta alueen omistussuhteista, kertoo Wikipedia Suomen jokamiehenoikeuksista. Oikeudet kuuluvat maailman laajimpiin. Kuka tahansa voi oleskella epämääräisen kohtuuden rajoissa kenen tahansa mailla, eikä maanomistaja voi sitä kieltää.

Sosiaalisen median palvelut pyrkivät luomaan harhan samankaltaisista jokamiehenoikeuksista. Ne tarjoavat ilmaiseksi omilta tuntuvia ja näyttäviä tiloja, joiden sisältöä, ulkoasua, rakennetta ja jopa toimintoja voi muokata halutunlaisiksi.

Erinomaista onnistumista kuvaa se, että palveluissa ajoittain tapahtuvia muutoksia vastustetaan usein kiihkeästi, aivan kuin palveluntarjoaja kajoaisi yksityiseen ja henkilökohtaiseen omaisuuteen.

Uutinen: verkossa ei ole jokamiehenoikeutta. Tilat, rakenne ja toiminnot todellakin ovat heidän.

Väärinkäsitys johtuu siitä, että harva oikeasti lukee yhteisöllisen median palvelujen käyttöehtoja. Vaikeasti tulkittavalla juristikielellä laaditut pitkät ja monipolviset tekstit on tehty sellaisiksi juuri siksi, ettei niitä luettaisi. Tiivistetysti niissä todetaan, ettei kukaan ota vastuuta palvelujen toimivuudesta, turvallisuudesta, yksityisyydestä, tietojen säilymisestä tai edes koko palvelun olemassaolosta.

Yksityiseksi tai pienelle piirille tarkoitetun tai ehdottomasti säilytettäväksi halutun materiaalin paikka ei siksi ole yhteisöllisen median palveluissa. Palvelujen tavoitteena on avoimuus, jaettavuus ja haettavuus, ja ne voivat muuttua tai lakata olemasta koska tahansa.

Harva investoisi pyyteettömästi ja harrastuspohjalta tarjotakseen kanavia yksityisille viesteille ja palvelintilaa yksityisille valokuville. Sen sijaan palvelut pyrkivät julkistamaan niihin syötettyä sisältöä ja kokoamaan tietoja käyttäjiensä kiinnostuksen kohteista. Näin ne levittävät tietoa itsestään, houkuttelevat uusia käyttäjiä ja auttavat mainostajia kohdentamaan viestejään.

Sosiaalisen median markkinoiden kehittyessä palvelujen suosiot elävät ja omistussuhteet vaihtuvat. On todennäköistä, että osa suosikkipalveluistasi tai -sovelluksistasi lakkaa jonakin päivänä olemasta. Pelolla odotettu uutinen on kohdannut esimerkiksi Jaikun ja Friendfeedin käyttäjiä, huhut pohdituttavat esimerkiksi Deliciousiin ja Flickriin luottavia. Aiemmin kehumamme Tweetdeck vaihtoi juuri omistajaa.

Sosiaalisen median hyödyntämisen näkökulmasta luonteva kysymys onkin mihin kannattaa luottaa. Miten varmistaa, että tehty työ, luotu sisältö ja rakennettu verkosto eivät valu hetkessä hukkaan?

Pidemmän tähtäimen maineenrakennusta miettivä organisaatio tavoittelee sosiaalisesta mediasta lisäarvoa liiketoiminnalleen avaamalla ja kehittämällä suhteita. Kun suunnittelujänne on pidempi, suuret investoinnit yksittäisiin palveluihin muuttuvat riskialttiiksi ja oman tilan merkitys kasvaa.

Oma tila sosiaalisessa mediassa tarkoittaa esimerkiksi yritysblogia, joka sijaitsee itse omistetussa verkko-osoitteessa ja sitä varten hankitulla tai vuokratulla palvelimella. Yrityksellä on silloin valta itse lisätä ja poistaa sisältöä, rakennetta ja toimintoja. Yritys toimii portinvartijana, joka sallii tai estää muita tuottamasta blogiin sisältöä.

Kun painopiste asetetaan oman tilan kehittämiseen ja asiantuntemuksesta kertovan sisällön luomiseen, oikeiden tahojen tavoittamiseen ja keskustelujen käymiseen käytettävät palvelut voivat vaihdella matkalla. Yhden poistuminen lakkaa olemasta katastrofi, ja uuden syntyminen on aina mahdollisuus.

Olipa kerran organisaatio, jossa ymmärrettiin, että onnistunut suhdetoiminta alkaa sisältä. Johtajat eivät eristäytyneet huoneisiinsa vaan olivat paikalla työntekijöiden joukossa. Management by Perkele -äksiisin sijaan vallalla oli Management by Walking Around -kulttuuri.

Kun johtajat olivat läsnä, he tunsivat luissaan organisaationsa tilanteen. He tiesivät tarkkaan millaisia ihmisiä heidän organisaatiossaan työskenteli. Omakohtaisen tuntuman avulla he osasivat jatkuvasti kannustaa tekemistä, kuunnella näkemyksiä ja ohjata kulttuuria. Johtajilla ja työntekijöillä oli suhde.

Todellisuudessa jatkuva fyysinen läsnäolo on harvoin mahdollista, vaikka halua olisi. Verkossa toimivat yhteisölliset alustat toimivat kuitenkin erinomaisina etäisyyden nollaajina. Ne mahdollistavat sujuvan sosiaalisen kanssakäymisen ja tunnelman aistimisen myös etänä, asiayhteyksien lomassa.

Osallistuminen organisaation sisäisiin verkkokeskusteluihin on virtuaalista kävelemällä johtamista.

Johdon suhtautuminen, toimintatapa ja tyyli luovat ja muokkaavat tehokkaasti yrityksen sisäistä keskustelukulttuuria. Avoin ja osallistava johtaja kannustaa ja voimaannuttaa keskustelemaan. Satunnaisesti yksisuuntaisia ohjeita urahteleva johtaja puolestaan tukahduttaa keskustelun alkuunsa.

Sisäisten suhteiden tila on kriittinen menestystekijä sosiaalisen median ulkoiselle hyödyntämiselle. Verkkoyhteisö arvostaa läpinäkyvyyttä, joka syntyy kun työntekijät päästetään ääneen.

Mitä vahvemmin oma henkilöstö on sitoutettu tuottamaan, kommentoimaan ja jakamaan liiketoimintaan liittyvää sisältöä, sitä aidompi ja elävämpi kuva organisaatiosta välittyy. Jos taas sosiaaliseen mediaan pukataan ulkokultaista markkinointikampanjaa johon henkilöstökään ei usko, onnistuminen on epätodennäköistä.

Organisaation sisäiset suhteet kertovat organisaation hengestä. Sosiaalinen media tuo hengen näkyviin, väistämättä ja laajalle, haluttiin tai ei. Organisaatiosta ja sen johdosta riippuu onko kyse kilpailuedusta vai maineriskistä.

hyvän-suhteen-perusta-christina-forsgård-video

Hyvän suhteen perusta from Netprofile Finland Oy on Vimeo.

Christina Forsgård kertoo videolla miten Suhde-kirjassa käsitellään yksittäisten ihmisten ja yritysten rooleja ja tavoitteita.

Sosiaalisessa mediassa keskeisiä toimijoita eivät ole yritykset vaan ihmiset. Vaikutusvalta lähtee siten aina yksittäisistä ihmisistä: Organisaation suhteiden laajuus ja vaikuttavuus on seurausta siitä mitä organisaation ihmiset osaavat sosiaalisessa mediassa tehdä ja millainen vaikutusvalta heillä on.

Jotta vaikutusvaltaa voi syntyä, organisaatioiden on tärkeää ajatella sosiaalista mediaa pitkäjänteisesti ja kokonaisuutena, ei siiloissa tapahtuvina yksittäisinä tekemisinä. On mietittävä miten sosiaalinen media nivoutuu liiketoimintaan ja arvioitava sallivatko organisaation rakenteet ihmisten toimia luontevasti.

Koska sosiaalinen media on julkisuuden ja vaikuttamisen kanava, aktiivisesti mukana oleviin ihmisiin sitoutuu julkisuus- ja vaikuttamispääomaa. Tärkeitä kysymyksiä ovat toisaalta keille tämä uusi vaikuttamisen rooli organisaatioissa kuuluu, ja toisaalta ketkä ovat valmiita investoimaan aikaansa sen ottamiseksi?

Hyvän suhteen perusta on oikea ihminen ja tarpeeksi aikaa. Kyse on pitkäjänteisestä toimintamallista, jonka on lähdettävä liiketoiminnan tavoitteista ja jota on mitattava laadullisin mittarein.

Kun aikaa on liian vähän, jotakin pitää jättää tekemättä. Tyypillisesti kiireen alta niistetään ensin kahvitauot ja vähänkin turhat palaverit, sitten lounaat, lopulta puhelinkeskustelut ja sähköpostit. Että älkää häiritkö, täällä tehdään töitä.

Päällimmäisiä leikkurin kohteita yhdistää yksi asia. Ne kaikki liittyvät ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Suhteisiin.

On tuskin kovin yllättävää, että meistä suhteet ovat väärä paikka karsia.

Suhdetoiminta on todellakin aikaa vievää puuhaa, ja verkon yhteisölliset palvelut tarjoavat lukemattomia tapoja hukata aikaa. Sen ohella ne tarjoavat kuitenkin loputtomasti mahdollisuuksia oppia uutta – jopa säästää aikaa.

Jotta yhteisöllisistä palveluista ei tulisi aikavarkaita, toiminta niissä vaatii kurinalaisuutta sekä hyvien ja tehokkaiden käytäntöjen opettelemista. Oikeasti kiinnostavan sisällön löytäminen loputtomasti tulvivasta virrasta on haaste, josta selviytymiseen kannattaa käyttää apuvälineitä.

Attention dashboard -ohjelmistot ovat yhä yleisempi tapa jäsentää ja järjestää yhteisöllisen median sisältöä. Niiden keskeinen idea on tuoda tietokoneen tai älypuhelimen ruudulle yksi käyttöliittymä, johon voi koota sisältövirtoja lukuisista eri lähteistä ja suodattaa niitä eri tavoin.

Useimmat attention dashboard -ohjelmistot ovat verkosta ladattavia maksuttomia sovelluksia. Niiden avulla on mahdollista seuloa kullakin hetkellä eniten kiinnostava sisältö erilleen, jolloin sitä on helpompi seurata. Kaikkien yhteinen hyöty on nopeus: eri palveluihin ei tarvitse mennä ja kirjautua erikseen.

Oma suosikkimme on tällä hetkellä Tweetdeck, yksi monipuolisimmista ja parhaiten toimivista attention dashboard -ohjelmistoista. Ilmaisohjelmisto toimii sekä tietokoneilla että iPhone- ja Android-puhelimilla. Ruutukaappaus Tweetdeck-työpöydästäni kertoo peruslogiikan:

TweetDeck Attention Dashboard Juha Frey

Twitter-, Linkedin- ja Facebook-virrat päivittyvät reaaliajassa omissa sarakkeissaan. Mentions-sarakkeesta huomaan, kun joku mainitsee minut Twitter-päivityksessään. Search-sarakkeessa näkyvät tällä hetkellä Quora-palvelua koskevat Twitter-päivitykset, joista olen juuri nyt erityisen kiinnostunut.

Tweetdeckin pihvin löytää lisäämällä sarakkeita: Käyttöliittymään voi luoda helposti kymmeniä vaakasuunnassa vieritettäviä hakusarakkeita – itselläni luku vaihtelee yleensä 25-40 välillä. Niihin voi suodattaa Twitteristä päivitykset, jotka sisältävät esimerkiksi tietyn hashtag-hakusanan tai käyttäjätunnuksen tai joiden lähettäjät ovat mukana tietyllä Twitterlistalla. Sarakkeissa on helppo seurata esimerkiksi seminaarien Twittervirtoja.

Attention dashboard -ohjelmistojen kirjo ulottuu Tweetdeckin kaltaisista käyttäjän itse hallinnoimista vahvasti automatisoituihin. Kokeilemisen arvoisia jälkimmäisiä ovat meistä tällä hetkellä esimerkiksi Twittersanomalehdeksi itseään kutsuva Paper.li sekä iPad-taulutietokoneelle suunniteltu eri palveluja yhdistävä Flipboard.

Automatisoidumpia ohjelmistoja ei ole tarkoitettu niinkään tiettyjen keskustelujen tai esimerkiksi seminaarien seuraamiseen, vaan ne pyrkivät priorisoimaan ja jäsentämään sisältöjä itsenäisesti. Perusidea on koota yhteen visuaalisesti näyttävään ja toiminnallisesti monipuoliseen käyttöliittymään personoitua sisältöä eri lähteistä.

Yhtä oikeaa tapaa hyödyntää attention dashboard -ohjelmistoja ei ole olemassa. Omiin tarpeisiin parhaiten sopivan ratkaisun löytää kokeilemalla ja kyselemällä. Niiden tarve ja hyöty ovat joka tapauksessa ilmeisiä, sillä yhteisöllisen median verkostojen ja palvelujen määrä on toistaiseksi jatkuvassa kasvussa. Pelkästään viimeisen kuukauden aikana runsaasti uutta liikehdintää ovat synnyttäneet ainakin Diaspora, Quora ja Facebook-sovellus BranchOut.

Yhä harvempi suhde on enää pikkusormivaiheessa.